Kulttuurien tutkimukseen sisältyy Turun yliopistossa neljä pääainevaihtoehtoa sekä kaksi sivuainemahdollisuutta. Pääaineena on mahdollista opiskella arkeologiaa, folkloristiikkaa, kansatietedettä ja uskontotiedettä. Näiden lisäksi sivuainekokonaisuudet on mahdollista suorittaa elämänkatsomustiedosta ja museologiasta.

Kulttuurien tutkimus on Turun yliopistossa korostetun poikkitieteellistä ja monialaista. Folkloristiikka, kansatiede ja uskontotiede muodostavat yhteisen hakukohteen, johon otetaan 36 opiskelijaa. Perusopintojen kuluessa 10 opiskelijaa valitsee pääaineekseen folkloristiikan ja 10 kansatieteen sekä 16 uskontotieteen. Ensimmäisen vuoden opiskelijan pääaineen valinta suoritetaan kevätlukukaudella. Näiden kulttuurintutkimuksen teorioita ja menetelmiä hyödyntävien tieteenalojen tärkeimmät tiedonhankinnan tavat ovat erilaisten tekstilähteiden analyysi ja tulkinta sekä etnografiset kenttätyömenetelmät. Tämän tueksi arkeologia antaa konkreettista ja mitattavaa tietoa kulttuurien toimintatavoista luonnontieteellisten menetelmien avulla.

Lauri Honko (1932-2002) on Turun yliopiston kulttuurintutkimuksen tärkeimpiä hahmoja, jota voisi pitää tieteenteorian kannalta kulttuurintutkimuksen oppi-isänä. Hän tasapainotti teoreettisia innovaatioita yksityiskohtaisella ja huolellisella etnografisella kenttätyöllä sekä hypoteesien testaamisella kenttäolosuhteissa. Hän oli myös yksi aikansa lainatuimpia suomalaisia kulttuurintutkijoita.

Tunnustuksena tehdystä työstä Lauri Hongolle myönnettiin Kansainvälisen Etnologian Instituutin Etnoantropologian kultamitali (Sigillo d’Oro) v. 2000. Aikaisemmin mitalin olivat saaneet muiden muassa Claude Levi-Strauss ja Mary Douglas.

Oppiaineet lyhyesti

Folkloristiikka tutkii kansanomaista perinnettä suullisissa, kirjoitetuissa ja digitaalisissakin muodoissa. Kiinnostus kohdistuu niin esikirjallisten yhteiskuntien sanataiteeseen kuin nykypäivän kulttuuri-ilmiöihin, kollektiivisiin mielikuviin ja muistitietoon. Perinteenä välittyvien ilmausten kautta tarkastellaan sekä kansanomaisen viestinnän muotoja että niiden välittämiä tulkintoja maailmasta. Oppiaineessa koulutetaan kulttuurintutkijoita ja kulttuurialan asiantuntijoita yhteskunnan erilaisiin tarpeisiin.

Folkloristiselle tutkimukselle Turun yliopistossa on pitkään ollut ominaista aineiston hankkiminen oman kenttätyön, havainnoinnin ja haastattelujen avulla. Myös arkistoaineistojen käyttö, ihmisten itse kirjoittamien tekstien keruu ja internet-etnografia ovat folkloristeille tuttuja tutkimusmenetelmiä. Keruun ja tutkimuksen tuloksena on syntynyt laajoja, hyvin järjestettyjä ja arkistoituja aineistokokonaisuuksia, joita voidaan käyttää yhä uudelleen erilaisissa tutkimuksissa ja aineistojulkaisuissa.

Keskeisiä tutkimuskohteita ovat olleet saamelainen uskomusfolklore, eepokset ja eeppiset suulliset traditiot. Muistitietotutkimus ja kokemuskerronta ovat olleet 1990-luvulta lähtien keskeisenä tutkimuskohteena folkloristiikassa. Nykyisin turkulaisessa folkloristiikassa tutkitaan siirtolaisten sukuhistorioita online ja offline, ufokulttuuria, Dracula-turismia, Karjalaa ja omaelämäkerrallista kirjoittamista. Folkloristiikan toiseksi painoalaksi kertomusten ja kerronnan tutkimuksen rinnalle onkin noussut populaarikulttuurin tutkimus.

Kansatiede eli etnologia tutkii arkielämää, työtä ja juhlaa, tapoja ja materiaalista kulttuuria sekä näissä näkyviä muutoksia historiassa, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Etnologisen ja yhteiskunnallisen asiantuntijuuden kehittymisessä ovat mukana kestävä kehitys, kaupungin ja maaseudun kulttuurinen kerroksellisuus, etninen monikulttuuristuminen sekä esineellisen maailmamme merkitykset. Kansatiede kouluttaa kriittisiä, laajasti kulttuuriin perehtyneitä asiantuntijoita kulttuurialalle ja yhteiskunnan eri sektoreille, kuten museoiden, kuntien, järjestöjen ja tiedotusvälineiden tarpeisiin.

Oppiaineen näkökulma ulottuu paikallisesta globaaliin, ja suomalaiset kulttuuri-ilmiöt nähdään osana laajaa eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kansatieteen tutkimuskohteena voi olla yhtä lailla esimerkiksi pienen kyläkaupan arjen muutokset kuin se, miten ihmisen suhde vaikkapa luontoyrittäjyyteen on muuttunut vuosien kuluessa. Tutkimuskohteena on siis ihminen osana jotakin ilmiötä, toimintaa tai vuorovaikutussuhdetta.

Uskontotiede on uskontoperinteitä globaalisti tutkiva tieteenala. Uskontotieteessä tarkastellaan maailman eri uskontoperinteitä, niiden historiaa, kansanomaisia ja teologisia muotoja ja sisältöjä kiinteässä yhteydessä siihen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, jossa ne esiintyvät. Uskontotieteen tavoitteena on muodostaa teoriaa ja tarjota selitysmalleja uskonnollisten uskomusten ja rituaalien muodostumisen, omaksumisen ja leviämisen mekanismeista sen yleisen tiedon valossa, jota eri tieteenalat tuottavat ihmisen kulttuurisen ajattelun sekä inhimillisen tiedonkäsittelyn yleisistä ominaisuuksista.

Uskontoa on tieteen piirissä lähestytty aina monilta eri tieteenaloilta käsin, ja tämä monitieteisyys on suuri osa uskontotiedettä nykyäänkin. Tutkimuksessa hyödynnetään monen eri tieteenalan tutkimusmenetelmiä, teorioita ja tuloksia. Muun muassa tästä syystä uskontotieteellä voi olla paljon annettavaa myös yllättävissä yhteyksissä. Uskontotieteilijä voi esimerkiksi analysoida poliittisia väittelyitä, kehittää vastuullista yrittäjyyttä tai tarjota hyödyllisiä näkökulmia syömishäiriöiden ja alkoholismin hoitoon.

Turun yliopistossa uskontotiede on perinteisesti nojannut vahvasti uskontoantropologiaan, minkä lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään paljon muun muassa kulttuurintutkimuksen, sosiologian, historian ja taiteentutkimuksen lähestymistapoja. Tutkimusaiheita löytyy lähes laidasta laitaan tutkijoiden omien kiinnostuksenkohteiden ja erikoistumisalueiden mukaan

Uskontotiede on myös opettajankoulutusyksikkö. Noin puolet oppiaineesta valmistuvista suorittaa aineenopettajan pätevyyteen vaaditut opinnot.

Arkeologia tutkii menneisyyttä ihmisyhteisöjen jättämien materiaalisten muistojen avulla. Tieteenala on usein rinnastettu esihistoriallisen ajan tutkimukseen, mutta arkeologian menetelmin voidaan tarkastella myös nuorempia aikakausia. Siksi arkeologialla on tärkeä rooli tutkittaessa etenkin niitä historiallisen ajan ilmiöitä, joista kirjalliset lähteet vaikenevat. Arkeologia on hyödyllinen ja monipuolinen sivuaine etenkin kulttuurintutkimuksen oppiaineiden opiskelijoille. Se mahdollistaa myös tiedekuntarajat ylittävien opintokokonaisuuksien rakentamisen, sillä sen tutkimuksissa sovelletaan yhä enenevissä määrin myös luonnontieteellisiä ja teknillisiä menetelmiä ja analyysejä.

Museologia antaa teoreettisen perustan ja käytännön valmiuksia museoissa ja niihin rinnastettavissa kulttuuriperintöä säilyttävissä ja kommunikoivissa instituutioissa tehtävälle työlle. Jotta museo olisi valtionosuuskelpoinen, tulee museoasetuksen mukaan museon johtajalla ja ainakin yhdessä museon muulla työntekijällä olla ”suoritetut museologian perusopinnot tai vähintään vuosi työkokemusta museoalan asiantuntijatehtävässä.” Museologia parantaa siis olennaisesti museotyöhön aikovan työllistymismahdollisuuksia.

Elämänkatsomustietoa voi Turun yliopistossa opiskella sivuaineena. Opintojaksot koostuvat uskontotieteen, filosofian ja kulttuurihistorian opintokokonaisuuksista. Opettajaksi opiskeleva voi kokonaisuuden suorittamalla hankkia elämänkatsomustiedon opettajan pätevyyden.

Linkit

• Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen nettisivut (Turun yliopiston Humanistinen tiedekunta)