0

Niaux’n luolamaalaukset: osa Madeleinen kulttuurin ihmisen sielunmaisemaa?

Mutkitteleva ja kapea tie johtaa jylhälle kielekkeelle. Sen alla avautuu suuri, vehreä ja vuorijonojen saartama laakso. Vaikka olen jo korkealla vuoren rinteellä, takanani jyrkänne vain jatkaa nousuaan. Huipulle en kuitenkaan yritä, vaan päinvastoin – alas maan uumeniin. Siellä piilee korvaamattoman suuri aarre.

laakso-2

Maisema luolan suulta alas laaksoon (kuvat: Saari, 2016).

laakso

Matka maan uumeniin

Rinteen kylkeen eroosio on kovertanut kymmeniä metrejä korkean ja syvän katoksen, jonka varjossa on luolan suu. Niaux’n luolaverkosto sijaitsee Lounais-Ranskassa, Pyreneiden kupeessa, lähellä Foix’n kylää. Alue on tunnettu esihistoriallisten löytöjensä runsaudesta ja etenkin luolamaalauksistaan. Niaux on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa näitä maagisen kauniita maalauksia on vielä mahdollista ihailla omin silmin.img_2846

Opas ojentaa jokaiselle ryhmän jäsenelle taskulampun, komentaa olemaan koskematta luolan seinämiin ja varoittaa sileän luonnonkiven liukkaudesta. Nykyinen sisäänkääynti on tehty jälkeenpäin ja alkuperäiset luolansuut on peitetty kutsumattomien vieraiden varalta. Näin voidaan myös paremmin pitää luolan herkkä ilmankosteus tasapainossa, jotta maalaukset kestäisivät ajan hammasta. Alaspäin kulkiessamme lämpötila laskee roimasti. Tippukivet kimmeltävät kosteudesta valokiilojen halkoessa pimeyttä.

 

Luolan ensimmäinen osa on avara ja hallimainen tila, jonka seinät ovat sileät. Maalauksia hallissa ei ole, joten seurueemme jatkaa matkaa pysähtymättä. Käytävä kapenee, kunnes uusi huone avautuu eteemme. Sen seinissä huomaan kirjaimia ja numeroita. Lukemattomat vuosiluvuilla varustetut raaputukset ja nimikirjoitukset seinillä paljastavat, että luola oli suosittu vierailukohde jo 1600-luvulla. Tällöin esihistoriallisten luolamaalausten ei ajateltu olevan niin vanhoja kuin ne todellisuudessa ovat. Vasta vuonna 1906 löydettyjen uusien maalausten myötä arkeologinen tutkimus Niaux’n luolassa aloitettiin, ja teosten todellinen ikä alkoi hahmottua.

Astun vesilätäkköön ja samalla seurueemme pysähtyy. Tietämme tukkivat suuret kivilohkareet, joiden ylitse kiipeäminen ei onnistu mudan valkaisemilla lenkkareillani. Kaikkien onneksi huoneen nurkasta löytyy pieni, ahdas ja liukas maanalaisen joen kairaama onkalo, josta jokainen vuorollaan saa laskeutua yhä alemmas kohti aarretta.

Kartta Niaux’n luolaverkostosta. Matkan päämääränä oli Salon Noir (Kuva: Bradshaw Foundation).

Madeleinen kulttuuri ja Salon Noirin luolamaalaukset

Ensimmäiset paleoliittisen ajan kulttuurista kertovat merkinnät löytyvät luolan tehdessä jyrkän käännöksen. Useat kymmenet punaisella ja mustalla maalilla tehdyt symbolit koristavat luolan kulmaa. Seinämä on täynnä täpliä, viivoja ja muita abstrakteja puolikuun näköisiä merkintöjä, joista ei vielä tiedetä paljoa. Punaiseen maaliseokseen on käytetty rasvaan sekoitettua hematiittia eli verikiveä, ja mustaan hiiltä sekä pyrolusiittia eli ruskokiveä. Symbolit ovat jääneet luolamaalausten varjoon, vaikka niissä riittäisi tutkittavaa. Samankaltaisia abstrakteja symboleja on löydetty Espanjan El Castillosta (c. 39 000 vuotta eaa.) ja Altamirasta (34 000 – 15 000 vuotta eaa.) sekä Australiasta (40 000 – 10 000 vuotta eaa.). Onneksi symbolien merkitys nykytutkimukselle on ymmärretty ja kenties ne kertovat meille vielä jotain uutta paleoliittisen ajan ihmisen tavoista, arvoista tai ihanteista.

Mestästäjä-keräilijät maalasivat nämä symbolit luolan seinille 11 500 – 10 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, paleoliittisen ja neoliittisen ajan taitteessa. Nämä kivikauden ihmiset kuuluivat ns. Madeleinen kulttuuriin. Ensimmäiset kulttuurille tyypilliset artefaktilöydöt tehtiin Abri de la Madeleinen kaivauksilta, josta kyseisen esineellisen kulttuurin nimitys juontaa juurensa.
Kompasteltuamme kuoppaista ja lätäkköistä kivilattiaa alaspäin noin 40 minuutin ajan, saavuimme luolan perälle, valtavaan ja korkeaan katedraalimaiseen halliin, jossa kuiskauskin tuntui kaikuvan. Sammutimme lamppumme oppaan valaistessa kulkuamme ja ohjatessa katseidemme reittiä.

kauris

Kauris Salon Noirin seinällä. (Kuva: Bradshaw Foundation)

Biisoneita, hevosia ja kauriita, koko luola täynnä haalistuneita maalauksia vieri vieressä! Yllättävintä teoksissa oli niiden tasalaatuisuus, yksikään ei ollut hutiloiden tehty. Tosin jotkut olivat selvästi jääneet kesken tai jätetty tahallaan viimeistelemättä, ja toiset olivat säilyneet paremmin kuin toiset. Maalausten tekoon on käytetty sekä pensseleitä että sormia. Tietyt teokset paljastivat muotonsa vasta valon osuessa niihin oikeasta kulmasta, kun taas yksi oli poikkeuksellisesti tehty niin, että se kallion seinämää mukaillen näytti kääntyvän katsomaan ihailijaansa valon taitteessa.

Niaux’n luolaan tehdyt maalaukset ja symbolit edustavat nuorempaa Madeleinen kulttuuria, joka kukoisti viimeisimmän jääkauden lopulla. Kulttuurille tyypillisiä työkaluja olivat yksityiskohtaiset ja viimeistellyt luuesineet, kuten harppuunamaiset keihäänkärjet. Työkaluja tehtiin etenkin mammutin syöksyhampaista, luusta ja peuraeläinten sarvista. Kivityökalujakin toki vielä käytettiin. (Sonneville-Bordes & Perrot, 1954-56.)

Radiohiiliajoitusten tuella tehdyt tutkimukset Sveitsissä, Etelä-Saksassa ja Belgiassa tukevat teoriaa, jonka mukaan juuri nuoremman Madeleinen kulttuurin edustajat olisivat asuttaneet Euroopan luoteisosat uudelleen paksun jääpeitteen hiljalleen vetäydyttyä yhä pohjoisemmas (Housley et al. 1997; Charles 1996). Elääkseen he vaelsivat riistan perässä muutaman kymmenen hengen ryhminä (Berglund et al., 1993).

 

hevonen

biisoni2

biisoni

Kuvat: Bradshaw Foundation

 

Osa sielunmaisemaa vai pelkkää ajanvietettä?

Maalausten lukumäärä, monimuotoisuus sekä niiden luoma sukupolvien välinen jatkumo kertovat, että luolamaalaukset olivat tärkeä osa Madeleinen kulttuurin ihmisten elämää. Maalaustapahtuman voidaan väittää olleen luonteeltaan rituaalinen. Syvällä kallion sisällä maalaukset ovat kaukana ihmisen arjesta ja mahdollisimman lähellä vuorta, maata ja luontoa. Luolaa voitaisiin animistisessa maailmankatsomuksessa pitää paikkana, joka sijaitsee henkiolentojen ja ihmisten välissä. Animismissa jokainen olento ja luonnon osa on jumalan ilmentymää tai jumala itsessään, kuten Edward B. Tylor esitti asian kirjassaan Primitive Culture vuonna 1871. On tärkeää huomioida, että kyseessä on uskonnon kategoria, ja että universaalia animismi-uskontoa ei ole ollut, vaan luonnollisesti eri alueet olivat uskomuksissaan omalaatuisia.

Luolan akustiikka ja tulella hallittava valaistus loivat tunnelman, joka rituaalin tavoin erotti pyhän profaanista, kun myytit maalattiin todellisiksi. Matkamme aikana opas kertoi katedraalimaisen hallin (Salon Noir) tippukivissä olevan jälkiä, joiden perusteella voidaan sanoa niitä olleen käytetty eräänlaisina ”lyömäsoittimina”. Musiikin, tulen, ihmisten ja maalausten yhdistelmä on varmasti ollut vaikuttava kokemus.

Maalaukset esittävät enimmäkseen biisoneita ja hevosia eli eläimiä, joita luolan vuoristoisessa ympäristössä ei tavattu. Niaux’n luolaa vastapäätä sijaitsevasta Grotte de la Vachesta, viereisen vuoren rinteeltä, on löydetty selkeitä merkkejä talviasuttamisesta. Kesänsä pohjoisemmassa viettäneet metsästäjä-keräilijät vetäytyivät talven ajaksi laaksoon, jossa oli ainutlaatuisen topografiansa ansiosta lämpimämpää.

Maalauksia varten valmistettu maaliseos sisälsi punaista maaseosta, jota ei tavata luolan lähialueilla. Ihmiset näkivät siis paljon vaivaa valmistellessaan maalausmatkojaan. Teokset on tehty taidokkaasti luolan seinien muotoja hyväksi käyttäen, joka viittaa siihen, että niiden paikat on tarkasti valittu ja määrätty tiettyä kokonaisuutta silmällä pitäen. Niin ikään maalausten sijainti vaikeakulkuisen luolaston syvyyksissä, jossa kukaan ei asunut ja jonne kukaan ei vahingossa eksynyt, kertoo paljon niiden merkityksestä Madeleinen kulttuurissa.

Maalausten teko on todennäköisesti ollut rituaalista toimintaa, johon otti osaa iso joukko ihmisiä – tiettyjä normeja noudattaen. Olisi järkeenkäypää, että talven aikana haluttiin varmistaa seuraavan kesän metsästysonni ja lepytellä ympäröivät henget suosiollisiksi. Sikäläiset maalarit elivät todennäköisesti vahvasti animisin vallitsemassa maailmassa, jossa maalausten teko oli yhteisöllistävää, valvottua ja pyhää toimintaa.

 

Kirjoittanut Joona Saari. Kulo ry, Seita ry.

Lähteet:

Berglund, Björn E. (suom. Jukka Jääskeläinen, Juha Valste) (1993) Ihmisen suku. 1, Ensimmäiset ihmiset. WSOY

Bradshaw Foundation, (2016) Palaeolithic Cave Paintings of the Niaux Cave in France
Osoitteessa: http://www.bradshawfoundation.com/niaux/

Charles, R. (1996) Back into the North: the Radiocarbon evidence for the Human Recolonisation of the North Western Ardennes after the Last Glacial Maximum. Proceedings of the Prehistoric Society 62. 1-17.

Housley, R.A, Gamble, C.S., Street, M. & Pettit, P. (1997). Radiocarbon Evidence for the Lateglacial Human Recolonisation of Northern Europe. Proceedings of the Prehistoric Society 63.

Neil Collins MA LLB (2016). Niaux Cave: Encyclopedia of Stone Age Art.
Osoitteessa: http://www.visual-arts-cork.com/prehistoric/niaux-cave.htm

Sonneville-Bordes, D. de & Perrot J. (1954–1956) Lexique typologique du Paléolithique supérieur. Bulletin de la Société Préhistorique Française 51: 327-335, 52: 76-79, 53: 408-412, 53: 547-549.

Muut lähteet:

Luolakierroksen opas (2016). Tieto on saatu paikan päällä Ranskan Vicdesso’ssa heinäkuussa 2016.
Omat muistiinpanot (2016) Tieto on kerätty paikan päällä Ranskan Vicdesso’ssa heinäkuussa 2016.

admin

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *